Suru voi koskettaa yllättäin. Se muuttaa arkisen elämän pysyvästi. Tämän on moni lähimmäinen kokenut: sairauden tai äkillisen onnettomuuden kautta on joutunut luopumaan rakkaasta ihmisestä. Moni sureva kokee elämän pysähtyneen. Tunteet ja ajatukset risteilevät ja on ahdistava olla.

Tällaisessa tilanteessa moni lähimmäinen kipuilee, miten kohdata sureva ihminen. Surevan ensi kohtaamisessa on tärkeää lohduttava läsnäolo ja kuunteleminen. Sanoja ei välttämättä tarvita, kädestä tarttuminen ja ymmärtävä katse usein riittää. Myöhemmin voimme kysyä surevalta, mitä hän toivoo ja voimmeko mahdollisesti auttaa käytännön toimissa? Sureva tarvitsee kuuntelijaa, sillä puhuminen ja asian kertominen yhä uudelleen helpottaa oloa. Puhumisen ja kertomisen kautta läheisen kuolema tulee todellisemmaksi. Sureva toivoo, että yhteydenotot jatkuisivat myös hautajaisten jälkeen. . Meihin voi ottaa yhteyttä ja sopia tapaamisesta. Seurakunnat järjestävät myös sururyhmiä, joissa moni on saanut mahdollisuuden vertaistukeen ja asian jakamiseen.

Surun työstäminen etenee jokaisella omaa tahtiaan. Mitään aikamääriä surun kestolle ei voida asettaa. Jokaisella surun kohdanneella on oma henkilökohtainen ja ainutkertainen suhde menetettyyn läheiseen, minkä vuoksi myös suru etenee yksilöllisesti. Sen työstäminen etenee siinä tahdissa miten surevalla on voimavaroja.